Koko Italia on karanteenissa koronaviruksen vuoksi. Järjestelen Italiassa olevaa kirjahyllyäni. Jos en laske mukaan työhöni liittyvää kirjallisuutta, jota hyödynnän uusien matkareittien suunnitteluun, olen keskinkertainen lukija ja innostun aiheittain ja kausittain lukemaan jotain tiettyä kirjailijaa tai jotain tiettyä aihetta. Nuorempana luin mm taiteilijoiden omaelämänkertoja. Edward Munch jäi erityisesti mieleeni.
Yksi kirja, joka ehkä muutti elämäni ja joka todennäköisesti sytytti minussa rakkauden Italiaan. Elisabeth Russell (myöhemmin Elizabeth von Arnim) nimisen kirjailijan kirjoittama Lumottu huhtikuu. Tästä linkistä pääset aikaisempaan blogiini, jossa on lisää aiheesta: https://italianopas.wordpress.com/2018/10/30/rakkaus-nimelta-italia/
Nuoruuden ja aikuisuuden rajalla olin kiinnostunut Carlos Castanedan kirjoista. Luin niitä kaksi, kolmannen kirjan jätin kesken (Matka Ixtlaniin) minulle tuli pelko puseroon. Nautin Castanedan tyylistä kirjoittaa luonnonvoimista, ihmisen yksityisyyden kunnioittamisesta ja tuntemattomista energiosta, jotka meitä ympäröivät. Lopulta luovutin, sillä tekstit alkoivat lähennellä shamanismia.
Kirjasta Matka Ixtlaniin: “Se mikä vahingoittaa sielua, on toinen ihminen, joka on koko ajan rinnalla komentamassa ja neuvomassa mitä sinun pitää tai mitä sinun ei pidä tehdä”.
Kaikista rennointa luettavaa ovat klassikot, kuten John Steinbeck tai Arto Paasilinna. Heidän teksteihin oli helppo turvautua stressaavan päivän iltana.
Elämäni eri vaiheissa, jokaiseen hetkeen on omat kirjat. Tilanne saattaa olla kriittinen tärkeän ihmissuhteen päättyessä tai minkä hyvänsä pettymyksen jälkeen. Tietyt kirjat lohduttavat, niin kuin esimerkiksi Tommy Hellsten, taisin lukea koko hänen tuotantonsa, tai Paolo Coelho, erityisesti ”Yksitoista minuuttia” tai Sergio Bambarén, unohtamatta Kahlil Gibrania, joka on ikuisesti minulle numero uno!
Olen elämäni aikana lukenut kirjoja, jotka olen tuntenut niin omikseni. Yksi niistä on ihan huippu Spencer Johnsonin best seller “Kuka vei juustoni?” Siinä on kirja, joka on hyvä lukea aina silloin tällöin uudelleen. Sopii mainiosti myös tähän koronaviruksen aiheuttamaan karanteeniaikaan. Dacia Marainin ”L´amore rubato”, varastettu rakkaus, jota ei ehkä ole käännetty suomeksi.
Muutamia kirjoja olen lukenut “virkani puolesta”, kuten Andrea Camillerin Sisiliaan liittyvän komisario Montalbano-sarjan kirjat tai Donna Leonen komisario Brunettista kertovat Venezia-kirjat. Jos itse päätän, en lue dekkareita.
Viimeisten vuosien aikana lukemistani kirjoista voisin mainita Sofi Oksasen “Puhdistus”. Se oli pitkästä aikaa vahvasti minuun vaikuttanut teos.
Minulla on usein monta kirjaa yöpöydällä. Luen ennen nukahtamista ja valitsen mielialaani sopivan kirjan, joka usein vaihtuu joka ilta. Alla oleva kuva kertoo yöpöytäni tarjonnasta muutama vuosi sitten. Tällä hetkellä yöpöydälläni on mm Lirio Abbaten Mafian naiset, Sisu – Katja Pantzar, tosi symppis Muumiopas – Sirke Happonen ja Gomorra – Roberto Saviano, vaikka luulen, että se on kirja, joka minulta jää lukematta sen väkivaltaisuuden ja raakojen kohtausten vuoksi.
Lukeminen on ihanaa, aivan kuin matkustaminen. Ehkäpä on helpompi ymmärtää toista ihmistä jo sen perusteella, mitä hän lukee.
Teksti ja kuvat: Maarit Kerojarvi
Italian Opas 