”Made in Italy” -brandejä

Alfa Romeo museo 4Maailmankuuluja ”Made in Italy” -brandejä.

Italiassa on upporikkaita ja rutiköyhiä. Kaiken ihanuuden ja kamaluuden keskeltä Italiasta löytyy runsain määrin mielenkiintoisia tarinoita eri aikakausilta. Nyt kirjoitan nykypäivästä tai lähihistoriasta.

Alkusysäys, oivallus, intohimo ja innostus, siinä asioita, jotka saavat ihmisen tekemään rohkeita valintoja pelkäämättä pahinta, sillä pahin on usein jo lähtöhetken arjessa. Katse tulevaisuuteen ja suunta horisonttiin ja ajatus korkeuksiin. 

Brunello Cucinelli, niin kuin aikoinaan Adriano Olivetti, Michele Ferrero tai Enzo Ferrari, kaikki maineikkaita italialaisia, yksityisiä työnantajia. Jokainen heistä on luonut työpaikkoja ja tajunnut työntekijöiden tärkeän osuuden tuotannossa ja sen kasvussa ja he ovat osanneet palkita myös työntekijänsä kiitoksena hyvistä tuloksista.

Inhimillisyys näiden henkilöiden johtajuustaidoissa on vertaansa vailla. Lisäksi rohkeus, uskallus heittäytyä ovat yhteistä näille yrittäjille. Olen seurannut Ferreron ja Ferrarin yritystoimintaa ”virkani puolesta” koko Italiassa olon ajan.

oma - Lago di Garda - Limone MadonnaPalaan vielä Brunello Cucinelliin. Hän on uudemman ajan yrittäjä. Hänen yrityksensä työllistää yli 1.700 henkilöä. Yritys tekee muotia ja on keskittynyt cashmere villatuotteisiin. Bruno Cucinelli on investoinut rahojaan kunnostamalla pienen keskiaikaisen kylän, jonne sijoitti tuotantolaitoksensa. Hänen mielestään työntekijöille on suotava inspiroiva työmiljöö. Hän maksaa työntekijöilleen 30% enemmän palkkaa kuin muut alan toimijat. Henkevyys, ei niinkään uskonnollisuus, on läsnä Cucinellin valinnoissa ja elämässä.  Hänen yrityksensä johtokunnassa on benediktiiniläismunkki, koska Cucinelli haluaa, että työntekijöiden hyvää oloa vahditaan myös hengellisellä tasolla.

Asia, joka sai maalaistaloon syntyneen Brunello Cucinellin innostumaan yrittäjyydestä, oli se nöyryytys, jota hänen isänsä joutui kärsimään päivittäin ollessaan  töissä tehtaassa, kun ei maanviljelys enää riittänyt perheen toimeentulon varmistamiseksi.   

Esimerkki Ferrero-suklaatehtaan takana seisovasta Ferreron suvusta ja yrityksen perustajan, jo edesmenneen Michele Ferreron periaatteista. Tunnemme Suomessakin Ferrero-tuotteet: Mon Cherì ja Kinder. Ferreron tehdas työllistää yli 35.000 henkilöä.  Vuonna 2016 Ferreron palkkalistoilla pitkään ollut mies sairastui ja kuoli ennen eläkeikäänsä. Hänellä oli perhe, jossa vaimo oli kotiäiti ja lapset opiskelivat. Ferrero maksoi edesmenneen työntekijänsä palkan vielä kolme vuotta miehen kuoleman jälkeen ja takaa taloudellisen tuen miehen lapsille siihen saakka, kunnes täyttävät 26v. sillä ehdolla, että he jatkavat opintojaan.

FerrariFerrari tulee jakamaan hyvän tuotannon vuoksi bonuksia työntekijöilleen vuoden 2020 aikana peruspalkan lisäksi 4.600€ kolmessa erässä vuoden aikana kolmen vuoden ajan, eikä tämä ole ensimmäinen kerta.

Lisäksi on sarja menestyneitä yrityksiä, joiden takana on sukunimi. Suurin osa pastatehtaista on perheyrityksiä, kuten Barilla, Agnese, De Cecco. Muotialan yritykset ovat oma luku sinänsä: Armani, Valentino, Dolce & Gabbana, Laura Biagiotti, Gianfranco Ferrè jne. Yritteliäisyyttä ei italialaisilta puutu. Yrittäjäksi ryhtymynen vaatii rohkeutta, varsinkin kun Italiassa starttirahoja ei niin auliisti jaella, jos edes jaetaan. Jos oikein onnistaa, mahdollisesti joku business angel saattaa tukea.

Alla sarja kuvia, jotka mielestäni jotenkin liittyvät tämän blogin aiheeseen. Milanon tuomiokirkon tornit innostamaan ja kuvaamaan kehityksen suuntaan, niin kuin avoin näkymä järvelle kuvaamaan esteettömyyttä ja vapautta. Luovuudella ei ole rajoja ja maailma on meidän!

Teksti ja kuvat: Maarit Kerojarvi
oma - Olivetti 2FerrariAlfa Romeo museo 4

 

 

Kippistetään uudelle vuodelle

IMG_6326Italia yhdistyi poliittisesti ja hallinnollisesti vuonna 1861, mutta italialaisia ei ole vieläkään saatu yhtenäiseksi kansaksi. Tämä asia askarrutti mieltäni heti kun tulin Italiaan 80-luvun alussa. Huomasin, että pohjoisen ja etelän välillä on syvä kuilu. Pohjois-italialaiset haukkuvat etelä-italialaisia ”terrone” -nimellä (= juntti) ja etelä-italialaiset haukkuvat pohjois-italialaisia nimellä ”polentoni” (=polenta-maissipuuron syöjät).

Tilanne ei ole juurikaan muuttunut näiden melkein 40 vuoden aikana. Edelleenkin on havaittavissa syrjintää jos esimerkiksi etelä-italialainen on kiinnostunut vuokraamaan asunnon itselleen Pohjois-Italiasta, niin asunnon omistaja saattaa sanoa ei ainoastaan sen vuoksi, että kysyjä on etelästä.

Teen töitä koko Italiassa. Ero on suuri etelän ja pohjoisen välillä, mutta ei minua enää haittaa tämä yleinen rasismi, olen oppinut elämään sen kanssa ja toisaalta itse totean, että Italia on silti ja kaikesta huolimatta ihanan originelli maa etelästä pohjoiseen.

Nyt kun uudenvuoden aatto lähestyy, televisiossa puhutaan juhlapöydän tarjoiluista ja juomista. Kaikkialla kippistellään, mutta mikä on juoman nimi? Italia on Euroopan määrällisesti suurin viinintuottajamaa ja maineikkaimpien viinien tuotantoalueet ovat: Toscana, Veneto, Piemonte ja Trentino Alto Adige.

Gardajarvi ja Venezia 107Jos asut Venetossa, todennäköisesti kippistelet Proseccolla, jos taas olet Piemontessa, niin ehkäpä lasissasi on Asti Spumantea. Maineikas kupliva juoma on myös Franciacorta ja sen tuotantoalue on Lombardiassa. Itse kippistän Proseccolla.

Prosecco on päässyt maailmanmaineeseen. Jopa sen viljelyalueet lisättiin Unescon maailmanperintölistaan vuonna 2019. Prosecco on yksi osa Spritz-muotijuomasta, toinen alkoholipitoinen juoma siinä on Aperol, sekin italialainen ja sekin Veneton maakunnasta, tarkemmin Padovasta.

Luin artikkelin jossa käsiteltiin Italian kuplivia viinejä ja siinä puhuttiin Lambruscosta, jota Italiassa on kaupoissa vain punaisena. Tiedän, että Alko myy sitä myös valkoisena. Se on Emilia Romagnan maakunnasta ja sitä pidetään opiskelijoiden suosiossa olevana, olueen verrattavana juomana. Se on edullista ja alkoholipitoisuudeltaankin miedompaa kuin moni muu viini.

Hyvää uutta vuotta kaikille! Buon Anno 2020! Cincin!

Teksti ja kuvat: Maarit Kerojarvi 

Firenze maggio 2014 043IMG_6326 Paesaggi di provincia di RN - Merja Marche 175 AM primo tour 2015 195Gardajarvi ja Venezia 107

Sardiinit

Rooma helle + parvekeremppa 2014 027Sardiinit, Italian äärioikeistoa vastustava liike esittäytyi noin kuukausi sitten Bolognassa.

Matteo Salvini, Pohjoisen liiton (oikeisto) keulahahmo vuodesta 2013, oli järjestämässä poliittista tapahtumaa Bolognassa 14.11.2019 päämääränä saada kansa äänestämään Lucia Borgonzoni nimistä puolueensa edustajaa tulevissa maakuntavaaleissa.  Tapahtumapaikaksi oli valittu urheiluhalli johon mahtuu 5.750 ihmistä.

Sardiini-liike järjesti oman tapahtuman Bolognan Piazza Maggiore -aukiolle kaupungin keskustaan ja sen nimi oli Le Sardine 6.000. Tarkoituksena oli saada paikalle enemmän väkeä, kuin Pohjoisen liiton järjestämään tapahtumaan olisi edes mahtunut. He onnistuivat siinä, sillä Piazza Maggiorelle tuli noin 12.000 ihmistä. Sardiini-liike kokoontui myöhemmin myös Modenan Piazza Grandelle (Unescon maailmanperintökohde).

Sardiini- liikkeen perustajat (neljä nuorta bolognalaista kaveria: leader Mattia Santori) ovat itsekin ihmeissään kun ovat saaneet niin hurjan kannatuksen. Neljän kaveruksen perimmäinen ajatus on saada oikeiston kiihkomieliset kuumakallet Italian nykyisessä politiikassa tajuamaan, että Sardiinit toivovat päättäjiltä hillitympää, keskustelevaa ja rauhaisaa poliittista asennetta. 

Nimi sardiini kuvaa liikkeen toivomusta täyttää piazzat aivan kuin sardiinit purkissa. Toisaalta sardiinien liikkumisen vapaus suuressa meressä kuvastaa liikkeen ideologiaa ”maailmassa on tilaa kaikille” ja se, että sardiinit liikkuvat suurina joukkoina.

Sardiini-liike ei ainakaan vielä halua ryhtyä poliittiseksi puolueeksi, vaan pyrkimyksenä on tuoda julki se, että sen kannattajat ovat väsyneitä huutamiseen ja pyrkyreihin, jotka ovat kiinnostuneita politiikasta vain hyötymielessä. Tänään 15.joulukuuta 2019 Sardiini-liikkeellä on kokous Roomassa. Kokouksessa tullaan päättämään minkälaisessa muodossa heidän toimintansa tulee jatkumaan.

Roma tammikuu 2013 043

Sardiini-liike syyttää politiikkoja valheellisista lupauksista ja siitä, että he ovat huutamalla saaneet äänestäjien päät sekaisin ja äänet itselleen.

Sardiini-liikkeen edustajat haluavat päättäjiksi henkilöitä, jotka osaavat ajatella ensin kansan tarpeita ja vasta sitten omiaan. Tämä quartetto on todella vakuuttava ja osaa pukea sanoiksi omat ajatuksensa. Sanovat myös nykyisille päättäjille että: ”Olette päättäjän asemassa ja puhutte ja huudatte, mutta meillä on oikeus päättää kuuntelemmeko huutojanne”.

Sardiini-liikkeen jäsenet ovat: ”tavallisia ihmisiä, jotka haluavat elää omaa rauhaisaa arkeaan ja jotka tekevät parhaansa työssään ja osallistuvat kykyjensä mukaan vapaaehtoistoimintaan ja jotka harrastavat urheilua vapaa-aikanaan”. He eivät siedä minkäänlaista väkivaltaa!

15.joulukuuta ”Le Sardine” järjesti tapaamisen Piazza San Giovanni in Laterano -aukiolla, samalla aukiolla, jossa pidetään vuosittain vappu-konsertti.  Paikalla oli 100.000 ihmistä.

Teksti ja kuvat: Maarit Kerojarvi

Roma syksy 2013 001

Piazza di Spagna - Roma ottobre 2012 029

Maukas matkamuisto

 

toscana syksy 2013 077Vastakohtien Eurooppa. Suomessa syödään paljon eineksiä. Italiassa kokataan jokainen ateria alusta pitäen, jopa öljy valitaan sen mukaan, minkälainen loppusilaus ruualle halutaan antaa. Henkilökohtaisesti rakastan italialaista ruokaa.

Italian kouluissa ei ole ruokailua.  Perhe voi valita sellaisen koulun, jossa on lounas ja se on lisämaksusta. Kouluissa ei usein ole kuitenkaan ruokalaa, vaan ruoka tuodaan catering-palveluna ja oppilaat syövät omassa luokassa.

Kun tulin Italiaan vuonna 1983 en osannut kokata. Niin kuin useissa suomalaisissa perheissä nuoruuteni aikana, ei meilläkään istuttu yhdessä viikolla pöydän äärelle syömään. Jokainen naposteli koulun tai työn jälkeen jotakin jos oli nälkä.

Italiassa opin heti uuden päivärytmin. Pienemmissä kylissä kaupat sulkevat ovensa siestan ajaksi (klo 12.30-15.30). 80-luvulla virastot ja postit sulkivat klo 13.00 eivätkä sen jälkeen enää avanneet oviaan. Työssä kävijän oli silloin todella vaikea hoitaa asioitaan. Nyt on tilanne hieman helpottunut, postikin on isommissa paikoissa auki klo 18.00 saakka.

Täytyy myöntää, että muutto Italiaan on ollut melkoinen elämänkoulu. Kaikki oli opittava alusta. Olen kahden jo aikuisen lapsen äiti. He ovat käyneet koulunsa Italiassa. Se tarkoitti silloin sitä, että ei ollut kouluruokaa ja lapseni palasivat koulusta nälkäisinä. Onneksi lasteni isä ja ex mieheni oli hyvä kokki ja hyvä opettamaan kokkausta myös minulle.

Yhteiset ruokahetket ovat tosi ihania, vieläkin. Voisi hymyhuulin melkein sanoa, että vielä 80-luvulla koko Italia istui ruokapöytään klo 13. Ei eineksiä eikä juuri pakasteitakaan. Nykyisin on hyvät valikoimat pakasteista, eines on vielä vieraanpi käsite.

Nyt olen suorastaan ylpeä omista kokkaustaidoistani. Olen asunut eri puolilla Italiaa ja oma työni on vienyt minua Alpeilta Sisiliaan. Olen saanut maistella jokaisen maakunnan erikoisherkkuja.

Kuinka kokkaan kotona? Pistän kaiken luovuuteni peliin. En koskaan mittaa mitään, en lue reseptejä, luotan muistiini ja aisteihini. Ollessani Riccionessa kokkaan kahdesti päivässä, lounas klo 13.00 ja illallinen klo 19.30.

IMG_7843[1]

Milanossa opin kuinka tehdään risottoja, Aostassa kuinka ”polenta concia” tehdään. Piemonten herkku ”vitello tonnato” on vaativampi ruoka, enkä edes yritä tehdä sitä itse, vaan tyydyn tilaamaan sitä. Apuliassa ja Basilicatassa on mahdollista nautiskella härkäpapusosetta sikurisalaatin kera.

Italiassa jokaisella maakunnalla on omat reseptinsä. On ihan huippua lisätä matkan ohjelmaan nautinnollisia ruokailuhetkiä (lounas klo 13 ja illallinen klo 19.30). Parasta on tilata listalta jotain paikallista ja palan painikkeeksi tietenkin alueen omaa viiniä. Työni puolesta olen päässyt tutustumaan Italian arvostetuimpiin viinikanttiineihin: Gattinara, Franciacorta, Chianti, Barolo, Valpolicella, Alba, Valdobbiadene. Ihan huippua!

Suurin osa suomalaisista ryhmistäni on valinnut Italian matkakohteeksi, koska Italialla on niin paljon tarjottavaa, on kulttuuria, hyvää ruokaa ja hyviä viinejä jne jne.

Kuinka itse kokkaan kotona? Jotain suomalaista ruokaa teen silloin tällöin. Lihakeittoa, perunamuhennosta ja perunasalaattia. Yleensä tuon aina ruokaisia tuliaisia matkoiltani. Jos menen Modenaan, tuon balsamico tradizionalea, jos menen Liguriaan, niin palaan kotiin peston kanssa. Jos menen Toscanaan, palaan sieltä Pienzan pecorino-juuston kanssa. Suomesta palatessani tuon lapsilleni aina makkaraa ja sinappia.

Kun viimeksi olin Materassa, söin siellä härkäpapusosekeitto ja sikurisalaattia. Yritin kopioida makumuistojani ja ryhdyin toteuttamaan omasta päästäni reseptiä. Olin laittanut härkäpavut likoamaan 12 tunniksi. Keitin niitä pitkään ja hitaasti. Näytti siltä, että siitä ei valmista tulisi, mutta päätin olla kärsivällinen. Lopulta sosekeitto oli ihanaa ja sen täydensivät keitetty sicurisalaatti ja oliiviöljy.

Ihania onnen hetkiä arjesta. Kun itse innostuu ja vielä onnistuu tuomaan kotiin makumuistoja matkoilta, niin koko perhe saa elää matkan muiston herkullisena ruokana.

Teksti ja kuvat: Maarit Kerojarvi

IMG_7760[1]

IMG_7061[1]IMG_5149[1]IMG_7063[1]Bike + Padre Pio 101IMG_3534[1]IMG_3531[1]

Asunto Italiasta 1 euro

Sicilia parte seconda 2013 235Asunto eurolla Sisiliasta. Olen seurannut tätä uutista muutamia viikkoja.

Kyseessä on Sambuca di Sicilia -niminen pieni kaupunki Sisilian saarella Agrigenton läänissä, noin 350m merenpinnan yläpuolella ja noin 35 km rannalta.

Vuonna 2016 Sambuca di Sicilia sai nimikkeen”Borgo dei borghi” eli vapaasti käännettynä kylien kylä, mutta se kuuluu myös ”I Borghi più belli dÍtalia” (vapaa käännös: Italian kauneimmat vanhat asutut keskustat).

Sambuca di Sicilia sijaitsee noin 100 km:n päässä Agrigentosta. Lähimmät lentokentät sijaitsevat Trapanissa ja Palermossa, joihin molempiin on matkaa Sambucasta autolla yli tunti. Tänä aamuna Canale 5 TV-kanavan toimittaja oli paikan päällä haastattelemassa kaupunginjohtajaa.

Sambucan kaupunginjohtaja kertoi, että tämän projektin takana on idea uudelleenasuttaa kaupungin vanha, arabialaisten aikoinaan rakennuttama (alkaen vuodesta 830), muurien sisällä sijaitseva keskusta. Tyhjiä, remonttia vaativia asuntoja on 17.

Kaupunginjohtaja kertoo, että uutisoinnin jälkeen he ovat saaneet sähköpostia noin 100.000 kiinnostuneelta ”sijoittajalta” ympäri maailmaa.

Sambuca di Sicilian kaupunki lähetti vastauskirjeen kaikille kiinnostuneille ja pyysi heitä tulemaan paikan päälle, jotta he itse omin silmin näkisivät mistä on kyse. Innostuneita ostajia on vanhan kaupungin kapeilla kujilla ollut viime viikkojen aikana useampia. Lähipäivinä asian puitteissa laaditaan lista kiinnostuneista sijoittajista ja ostomahdollisuus annetaan listan ensimmäisille 17 nimelle.

Sisilia Palermo 2013 signora fa la spesa

Pienten kaupunkien autioituminen on hyvin tyypillinen ilmiö tämän päivän Etelä-Italiassa. Nuoret lähtevät pohjoisen suuriin kaupunkeihin, tai ulkomaille paremman elämän toivossa, koska Etelä-Italiassa ei ole työtä. Etelän pienet kaupungit autioituvat. Tänä päivänä Sambucassa on kirjoilla alle 6.000 asukasta, näistä henkilöistä moni on muuttanut muualle töihin, mutta italialaiseen tapaan, pitää kirjansa vielä syntymäkodissaan, jossa mahdollisesti asuvat vielä iäkkäät vanhemmat.

Sambucan asuntojen myynti halpaan hintaan, oli uutinen, joka levisi kaikkialle maailmaa. Tempauksen ajatuksena oli innostaa ihmisiä muuttamaan autioituvaan keskustaan ja muuttaa sen ilmettä tuomalla lisää elämää sen kaduille. Ostajista on nyt pitkä lista. Kauppa edellyttää 5.000 euron takuumaksun ja lupauksen siitä, että asunto remontoidaan ja kunnostetaan asuttavaan kuntoon tietyn ajan sisällä. Kun lupaus on lunastettu ja lopputarkastus tehty ja asunto on todettu viranomaisten toimesta asumiskelpoiseksi, saa takuumaksun takaisin. Oletetaan, että tämä projekti tuo myös työtä alueen rakennus- ja remonttimiehille. Italiassa on todella harvinaista tehdä rakennustöitä talkoovoimin. Olisiko jopa kiellettyä. Kaupunki myöntää avustuksia asuntojen ulkoasun kunnostukseen.

Tämän vuoden Euroopan Kulttuuripääkaupunki Matera on loistava esimerkki siitä, kuinka on onnistuttu herättämään henkiin hiipunut asuinalue, voidaan puhua tietynlaisesta kaupungin uudelleensyntymisestä. Entinen Italian häpeänpilkku on nyt kiinnostava todiste Euroopan historiasta, varsinainen turismin vetonaula.

Tässä linkki kirjoitukseeni Materasta: https://italianopas.wordpress.com/2016/11/22/matera-intohimona-italia/

Sisilia - Palermo 2013 2 omaOngelmaksi jäävät pitkät välimatkat Italian sisällä. Milanosta Materaan matka kestää enemmän kuin Milanosta New Yorkiin. Lentoja Milanosta Materan lähimmälle lentokentälle, Bariin on vain kaksi päivässä ja Barista Materaan paikallisjunalla matka kestää yli tunnin.

Italia on pitkä maa, niin kuin Suomikin. Suomessa on talvisin liikenteellisiä haasteita ja Italiassa on Apenniinien vuoristo ja Alpit, jotka aiheuttava omat ongelmansa liikkumisen suhteen.

Kuvat ja teksti: Maarit Kerojarvi   (artikkelin kuvat ovat Sisiliasta, mutta eivät Sambuca di Siciliasta).

Sisilia Palermo 2013 kulkuneuvojaSicilia parte seconda 2013 parco degli uominiSicilia ottobre 2013 omaSisilia Palermo 2013 signora fa la spesa

Rakkaus nimeltä Italia

Lumottu huhtikuu70-luvulla, kun olin vielä murrosikäinen nuori, Suomen televisiossa näytettiin kansainvälinen, osittain RAI:n (Radio Televisione Italiana) tuottama sarja ”Odissea”.

Olin juuri lukenut Italiasta kertovan kirjan, jonka seurauksena olin jo rakastunut maahan, jossa en ollut koskaan käynyt. Tämän kirjan oli äitini saanut serkuiltaan syntymäpäivälahjaksi. Kirjassa on omistuskirjoitus ”Lauralle 12.helmikuuta 1943 Aino ja Irja”. Äitini täytti tuolloin 21v ja asui Kemissä.

Nyt kun kirjoitan asiasta, ajatukseni katoaa hetkeksi menneisyyteen.  Tuo kirja oli annettu äidilleni sota-aikana. Se on nähnyt jatkosodan ja Lapin sodan. Kirja oli vielä 70-luvulla kotonamme kirjahyllyssä pääkaupunkiseudulla. Jo se kertoo siitä, että kirja oli äidilleni tärkeä. Nyt kirja on minulla, sain sen äidiltäni vuonna 1993.

Kirja on Elisabeth Russell-nimisen kirjailijan ”Lumottu huhtikuu”. Se kertoo muutamasta englantilaisesta rouvasta, jotka 1900-l alussa päättävät lähteä lomalle Italiaan. Tämä kirja vaikutti minuun syvästi, mutta tajusin vasta vuosien päästä, että koko Italia-innostukseni oli lähtöisin tästä kirjasta.

Elisabeth Russell on yksi kirjailijan monista taiteilijanimistä. Kirjailija syntyi Australiassa vuonna 1866 ja hänen oikea nimensä  oli Mary Annette Beauchamp. Viime vuonna Italiassa julkaistiin sama kirja ”Un incantevole aprile” uudella taiteilijanimellä, Elizabeth von Arnim.

Olin hurmiossa lukemastani kirjasta. Suomen televisiossa alkoi italialainen tv-sarja Odisseia, siinä Giuseppe Ungarettin kertova ääni sinetöi ihastukseni. Mietin kuinka voi olla mahdollista, että maailmassa on noin kaunis kieli.

Kohtalo sai minut rakastumaan Italiaan kyseisen kirjan ja edellä mainitun televisiosarjan avulla. Kysymyksessä oli ensirakkauteni, josta tuli elämäni punainen lanka.

Esimerkiksi, kun minulla oli syntymäpäivä, sisaret miettivät lahjaa minulle. Lopulta hekin tiesivät, että ei ole väliä mitä antaa lahjaksi, pääasia on, että siinä lukee “made in Italy”.

Aloitin italian opiskelun Italian kulttuuri-instituutissa. Ostin kaikki italialaiset äänilevyt, kävin katsomassa kaikki italialaiset elokuvat Ermanno Olmi ”Puukenkäpuu”:sta Ornella Mutin ”Ritratto di borghesia in nero”. Kulttuuritalolle tuli italialainen yhtye, La Bottega dell´Arte, olin paikalla. Innostuin kaikesta, joka liittyi vähänkin Italiaan. Kiintymykseni kasvoi vuosi vuodelta.

Vihdoin tein ensimmäisen Italian matkani vuonna 1979. Jännitin sitä kuin ensitreffeille mennessä. Palasin kotiin entistä vakuuttuneempana, rakastan Italiaa!

Vuonna 1983 pääsin Finnmatkoille matkaoppaaksi. Seula oli tiukka, minua onnisti. Minut lähetettiin ensin töihin Teneriffalle koska siellä oli kausi päättymässä, mutta kesäksi pääsin onnekseni Italiaan. Tein yhteistyötä Finnmatkojen kanssa reilut 15 vuotta. Nuorena tapahtuu kaikenlaista. Tulin äidiksi. Lapseni ovat jo aikuisia ja he ovat eläneet koko elämänsä Italiassa.

Itse olen asunut yli puolet elämästäni Italiassa. Olen aina tehnyt työtä turismin parissa. Ensin pitkään Finnmatkoilla ja sen jälkeen 6v Italy First -lentoyhtiössä Riminin lentokentällä ja sen jälkeen avasin oman toiminimen. Yritystoimintani on kulttuuripainotteisten matkojen opastusta Italiassa suomalaisille ryhmille, mutta viimeisten 15 vuoden aikana olen opastanut säännöllisesti myös italialaisia ryhmiä Suomessa. Elämäni on asettunut niin, että kevät ja syksy menevät Italiassa suomalaisten ryhmien kanssa ja kesä ja talvi Suomessa italialaisten ryhmien kanssa.

Olen aktiivinen Facebookissa. Haluan postauksillani kertoa Italiasta suomalaisille ja Suomesta italialaisille. Kirjoitan blogeja kulttuurista ja turismista molemmilla kielillä. Minua kiinnostaa tiedottaminen ja matkailun edistäminen molempiin suuntiin. Lisään kirjoituksiini itse ottamiani valokuvia. Nämä ovat minun Facebook ryhmiäni:

Suomeksi Italiasta: ItalianOpas: https://www.facebook.com/ItalianOpas/?ref=bookmarks

Italiaksi Suomesta:

Finlandia… un sogno da realizzare; Finlandia in italiano; Helsinki in italiano;  Lapponia in italiano

Teksti ja kuvat: Maarit Kerojarvi

oma - Liguria - Porto Venere 15

Sicilia ottobre 2013 109Syksy Italia 2013 041Elba 3 2013 008AM primo tour 2015 005

Toscanini ja Sibelius

IMG_7639[1]Työssäni mietin usein eri historian tapahtumien liittymistä toisiinsa. Menneisyyden maineikkaista hoveista, valtataisteluista ja tärkeiden sukujen välisistä naimakaupoista on kiva kertoa retkillä.

Eurooppaa vähänkin kiertäneet ovat matkoillaan varmasti saaneet kuulla Habsburgin suvun värikkäästä historiasta.

Olen erityisen kiinnostunut historian henkilöistä ihmisinä, heidän mahdollisista suhteistaan toisiin historian merkkihenkilöihin. Minua kiinnostaa tietää kuka eli samaan aikaan kenenkin kanssa ja tunsivatko he toisensa. Yksi hyvä esimerkki on Antonio Vivaldi (1678-1741) ja Tommaso Albinoni (1671-1751), he olivat aikalaisia. Molemmat olivat syntyjään venetsialaisia ja he oikeasti tunsivat toisensa. Toinen hyvä esimerkki on tv-sarjoistakin tutut renessanssin henkilöt kuten Leonardo da Vinci (1452-1519) ja Michelangelo (1475-1564). He tunsivat toisensa, mutta eivät olleet ystäviä.

Nykyisin olen kiertomatkoihin erikoistunut opas ja työkenttäni on Italia ja Suomi, joskus Norja ja Sveitsi (ehkä Itävaltakin ja kenties Tanska ja Ruotsi). Puhun matkoillani maahan liittyvistä aiheista laidasta laitaan. Italiassa kerron suomalaisille ryhmilleni muiden asioiden muassa Giuseppe Verdistä henkilönä ja säveltäjänä, mutta myös siitä ajasta jonka Verdi onnistuneesti kuvasi nuoteillaan. Italian yhdistymistaistelut, itävaltalaisten miehitys pohjoisessa sotamarsalkka Radetzkyn johdolla ja vihdoin uuden valtion syntyminen.

IMG_7640[1]Italialaiset saavat Suomen kiertomatkoilla kuulla Jean Sibeliuksen musiikin ohella hänen elämästään. Sibelius vei sävellyksillään maailmalle itsenäistyvän Suomen sisukkuutta ja herkkyyttä kuvaavaa musiikkia, jonka siivin maineikkaimmat kapellimestarit johtivat maailman suurimmissa teattereissa intohimoisesti orkesterejaan. Yksi ylitse muiden, Arturo Toscanini! 

Löysin netistä videon, jossa Toscaninin johtama orkesteri soittaa Sibeliuksen Finlandian. Lopputulos on FANTASTICO! Esityksestä kuulee kuinka Sibeliuksen nuottien viestimä paatos ja välimeren eloisa temperamentti yhtyvät loistavasti toisiinsa loistavasti. Sibelius (1865-1957) ja Toscanini (1867-1957) olivat aikalaisia. Herää kysymys, mahtoivatko nämä kaksi maailmankuulua maestroa tuntea toisensa myös henkilökohtaisesti?

Keväällä 2017 La Scala teatterissa Milanossa oli tunteisiin vetoava, suorastaan liikuttava näyttely Arturo Toscaninista. Hän on aina kiinnostanut ja kiehtonut minua henkilönä. Käyn usein Parmassa, hänen synnyinkaupungissaan suomalaisten ryhmien kanssa. Olen muutaman kerran päässyt käymään hänen kotimuseossaan http://www.museotoscanini.it. Parmassa on kertomista enemmänkin. Kaupunkiin liittyy useamman maailmankuulun henkilön mielenkiintoinen historia: Giuseppe Verdi (1813-1901), Arturo Toscanini ja Giovannino Guareschi (1908-1968).

Lisää Sibeliuksesta: https://helsinkiopas.wordpress.com/2015/01/08/sibelius-150-ateneumin-nayttely/ ja https://helsinkiopas.wordpress.com/2015/08/01/ainola/

Teksti ja kuvat: Maarit Kerojärvi

IMG_7639[1]IMG_7640[1]IMG_7642[1]IMG_7641[1]IMG_7632[1]IMG_7638[1]