Italiassa maanjäristyksen episentrissä

Tavullia – Pesaron lääni, Marchen maakunta

Maisema parvekkeeltani maanjäristyksen jälkeen 20.11.2022.

25km episentristä.

Minulle kolmas maanjäristys Italiassa.

Elämä on. 09.11.2022 klo 7.07 heräsin siihen kun sänky tutisi. Avasin silmäni ja näin, että minua ympäröivät seinätkin tutisivat. Maanjäristys! Terremoto! Laskeuduin sängystä ja koin, että tärinä oli laantumassa, mutta samalla tuli uusi miltei yhtä voimakas järistys. Sydän kurkussa yritin muistella kuinka meitä ohjattiin Napolin maanjäristyksen (23.11.1980) aikana toimimaan. Mitkä ovat talon kantavat rakenteet? Onko parasta mennä ulos kadulle! Ei saa käyttää hissiä. Sängyn tai pöydän alle suojaan. Sujahdin sängyn alle. Ajattelin, että sen pituinen se. Tilanne laantui, mutta tärinä jäi minuun.

Järistys on niin kokonaisvaltainen, että sen jälkeen jää pelko rintaan pitkäksi ajaksi. Koville ottaa.

Napolin, vuoden 1980 maanjäristyksen voimakkuus oli 6.9 magnitudia, kymmeniä tuhansia ihmisiä jäi ilman kotia, noin 3.000 ihmistä menetti henkensä. Olin itse läsnä. Kaupunki oli pitkään kaaoksessa, ehkä osittain vieläkin.

Koin uuden maanjäristyksen 26.09.1997, siinä yhteydessä seinältä putosi painava taulu, se oli Assisin maanjäristys ja sen voimakkuus oli 6 magnitudia. Tapahtumasta saatiin filmattua osa, sillä Basilica del Santo kirkossa oli meneillään restaurointityöt ja siitä tehtiin juuri silloin dokumenttielokuvaa. Tässä järistyksessä kuoli 11 henkilöä.

Tänä aamuna (20.11.2022) heräsin klo 6.20 kun maa järisi jälleen kerran. Sänky tutisi taas rajusti. Tällä kertaa voimakkuus oli 4.3 magnitudia. Totuus on, että jälkijäristyksiä on ollut 09.11. alkaen päivittäin, yhteensä noin 430 kpl, tämä tieto on annettu viralliselta taholta 20.11.2022.

Oppiiko maanjäristyksen kanssa elämään? Ei opi! Mieleen tulee Italian toimivat tulivuoret, Vesuvius ja Etna, (lisäksi saarilla olevat tulivuoret) ja Napolin läheisyyden ”tuliset kentät”. Vesuvius ja Etna ovat edelleen toimivia tulivuoria, kaikesta huolimatta niiden rinteillä asutaan.

Minulla oli kerran Italian kiertomatkalla kyydissä yliopiston geologian professori. Hän piti bussimatkan aikana pienen luennon aiheesta mannerlaatat ja maanjäristykset. Mannerlaattojen yhtymäkohta kulkee Italian saappaan varren poikki suurin piirtein Napolista viistosti Anconaan. Maaperä on kuin mosaiikkia, johtuen mannerlaattojen törmäilyistä vuosituhansien aikana.

Kaiken huipuksi otin lokakuun lopussa unilukemiseksi Arto Paasilinnan kirjan ”Auta Armias”. Se oli vihomviimeinen valinta, se nimittäin käsittelee luonnonmullistuksia, mm maanjäristyksiä ja maanvyörymiä ja suorastaan innostaa pelkäämään entistä enemmän. Ei ole ensimmäinen kerta kun minulle käy näin, että Arto Paasilinnan teoksessa puhutaan siitä, mikä minulla on juuri ajankohtaisesti päällä.

Yksi voimaannuttavista ajatuksista on ”älä pelkää”, muistan kerran lukeneeni nämä sanat italiaksi erään kristillisen, nuorille tarkoitetun kerhotilan puutarhassa ”NON TEMERE” älä pelkää. Tällaisissa tilanteissa yritän pitää mielessäni nuo sanat. Jäitä hattuun.

Teksti ja kuva: Maarit
Kerojarvi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s