Italian turismi ja koronavirus

Olen ItalianOpas Maarit Kerojärvi, olen työllistänyt itseni oppaana ja matkanjohtajana vuodesta 1983 erikoistuen Italiaan, jossa olen elänyt noin 30 vuotta.

Päätin kirjoittaa pienen jutun tämän hetken tilanteesta Italiassa, turismin luvatussa maassa, jossa koronavirus on tyhjentänyt hotellit, sulkenut museot, saanut bussifirmat lomauttamaan kuljettajansa ja antanut oppaille kovan pähkinän purtavaksi, mitä tulevaisuudessa?

Italiassa todettiin ensimmäinen koronavirus 21.helmikuuta 2020. Tànààn 19.04.2020 tilanne on laantumassa, mutta niin kuin täällä sanotaan uutisissa, toisen maailmansodan aikana Lombardian maakunnassa kuoli noin 2.000 ihmistä muutaman vuoden aikana, nyt koronaviruksen aikana on Lombardiassa kahdessa kuukaudessa kuollut 11.000 ihmistä.

Kun maaliskuun ensimmäisellä viikolla uutinen koronaviruksesta Italiassa saavutti maailmanlaajuuden, aloin saada keikkaperuutuksia. Minulla oli siihen saakka ollut kalenteri täyteen bookattuna Italiassa ajalle 15.03. – 30.05.2020 ja siitä eteenpäin Suomessa italialaisille, joukossa jopa kolmen peräkkäisen ryhmän rupeamia ja satunnaisia vapaapäiviä kahden ryhmän välillä, niin, että en olisi kuitenkaan kotiin välillä ehtinyt. Olin varannut hyvissä ajoin, erikoisalennuksilla ja ilman peruutusoikeuksia majoituksia muutamille yöpymisille lähinnä Milano Malpensan lentokentän tuntumasta.

Huhti- toukokuu on hektistä aikaa Milanossa. Italian vehreys viehättää ja suo suomalaisillekin varaslähdön kevääseen. Milano hotellit täyttyvät viimeistä B&B majoitusta myöten, kun on kansainväliset huonekalumessut.

Vuoden 2019 Salone del Mobile-huonekalumessujen kävijämäärä oli 386.236, vertailun vuoksi, Helsingin Matka-messuilla kävijöitä oli samana vuonna 64 589.

Toinen suuri tapahtuma keväällä Pohjois-Italiassa, tarkemmin Veronassa, on VinItaly 125.000 kävijää vuonna 2019.  Tämä lähinnä taustatiedoksi, miksi olin varannut hotellit hyvissä ajoin. On onnekas, jos edes onnistuu saamaan huoneen, sen vuoksi varaan majoituksen heti kun ryhmä vahvistetaan minulle. En perunut huoneita, koska niissä oli em optio. Huomasin kuitenkin ilokseni, että vaikka en ollut perunut varauksiani, sain viestin hotellilta, että varauksiani ei ole veloitettu.

Finnair lakkautti lennot ensin Milanoon ja sitten Roomaan. Loputkin kevään keikat peruttiin. Moni ryhmä haluaa siirtää matkansa syksylle, mutta oma keikkakalenterini on syksylle jo täynnä. Vaikea tilanne. Olenkin sanonut, että tilanne elää. Palataan asiaan tuonnempana.

Mitä olen tehnyt viimeisten parin kuukauden aikana? Minusta tuli isoäiti, ”nonna” 23.02.2020 tasan klo 2.00 yöllä. Elettiin jänniä aikoja. Uutisista oli saatu kuulla Kiinan koronatilanteesta. Italia oli valmiusasemissa. Tieto Italian ensimmäisistä korona-uutiset levisivät kansainväliselle lehdistölle. Tyttäreni oli synnytyksen jälkeen 4 vrk sairaalassa, viimeiset kaksi päivää osasto suljettiin, vierailuajat poistettiin ja ”toipilaan” luokse ei päässyt kuin yksi lähiomainen kerrallaan. Onneksi, sillä kyllähän se oli näky, kun eräänkin vastasynnyttäneen äidin ympärillä oli koko suku, niin, että toisille, pienessä huoneessa oleville vastasynnyttäneille tilanne oli sietämätön.

Tästä linkistä pääsee toiseen kirjoitukseen, jossa kerron Italian sairaaloista normaalioloissa: https://italianopas.wordpress.com/2020/04/19/sairaalakokemuksia-italiassa/

Elettiin helmi-maaliskuun vaihdetta, kansan keskuudessa alkoi huhu kiertämään, että kohta alettaisiin rajoittaa liikkumista. Kansa alkoi panikoimaan. Supermarkettien hyllyt tyhjenivät. Maaliskuun ensimmäisten päivien aikana ryhdyttiin rajoittamaan italialaisten liikkumista, siitä alkaen ei oman asuinkunnan rajaa ole saanut enää ylittää ilman pätevää syytä (työ, terveys tai vastaava) ja liikkujalla on oltava kirjallinen selvitys siitä, mistä on lähtenyt ja mihin on menossa. Jos syy ei ole pätevä, on poliisilla oikeus sakottaa jopa 5.000€.

Poliisivartiot ja carabinierit (sotilaspoliisit) valvovat kuntien ja maakuntien rajoja ja pysäyttävät suurimman osan autoista. Pienempiä maaseututeitä on suljettu raskaiden betoniesteiden avulla.

Omakohtaisesti, minulla on lupa mennä lähimpään ruokakauppaan, postiin tai apteekkiin, silloinkin minulla on oltava kirjallinen selostus reitistäni, hengityssuoja ja kumihanskat. Jokaisesta perheestä vain yksi henkilö kerrallaan voi mennä ruokakauppaan tai muille asioille. Minulta meni myös lupa tavata tytärtäni ja hänen pientä vauvaansa, sillä olemme eri kunnissa.

Pääsiäistä edeltävänä tiistaina seisoin supermarketin jonossa yli tunnin. Sinnittelin, sillä ajattelin, että pääsiäistä kohti mentäessä tilanne voi vain pahentua. Kauppamatka kestää 5 minuuttia autolla, minulla meni tähän keikkaan 2h 15 minuuttia. Jonotuksen aikana paikalle tuli järjestyksenvalvontaan luonnonmullistusten aikana erikoistunut poliisiyksikkö ”Protezione civile” joka kuulutti kaupan edessä jonottavalle joukolle: ”Teitä on liikaa! Teillä on lupa käydä kerran viikossa ruokakaupassa. Kaupalla on valvontakamera, tulemme tarkastamaan siitä liikkumisenne ja sakotamme tarvittaessa säännön rikkojia”.

Mitä voi opas tehdä, kun kalenteri onkin yht´äkkiä tyhjä, eikä voi tavata edes lapsenlastaan? Onneksi poikani on ollut muuttopuuhissa tammikuun lopusta saakka. Muutto oli hyvä ja pätevä syy ylittää kunnan raja, mutta ei se muuhun oikeuttanut.

Suuri osa työnantajista joutui lakkauttamaan toimintansa, myös poikani oli kotona kolmisen viikkoa ja tuon jakson aikana saimme muutettua ja asetuttua uuteen taloon. Poikani uudessa asunnossa on puutarha, joten olen istuttanut siemeniä ja seurannut pienten kasvien alkujen kehitystä. Se on terapeuttista. Lisäksi olen tehnyt ensimmäistä kertaa elämässäni taikinajuuren ja leiponut leipää! Aarrekartan teko on myös yksi aikaa vievä askare.  Tässä muutama kuva tuotoksistani. On tosi ihanaa kokata kun ei ole kiire mihinkään. Aikaa on myös käsitöille, virkkasin muutaman ampiaispelättimen ja olen ommellut verhoja.

Blogien kirjoittelu suomeksi ja italiaksi (https://italianopas.wordpress.com/)  ja Facebook-sivujeni päivitys (mm https://www.facebook.com/ItalianOpas/) ovat niinikään täyttäneet päiviäni.

Italian työarkistoni pitää sisällään yli 30 opasvuoden Italia-materiaalit retkille.  Yleensä ”matalan sesongin” aikana päivitän aina arkistojani. Luen netistä ja lehdistä keräämiäni artikkeleja, siirrän tietoja tietokoneeni ”kiva tietää” arkistoihin, joista hyödynnän höystettä retkiselostuksiini. Oppaan työ on jatkuvaa opiskelua. Työkenttääni kuuluu koko Italia, Alpeilta Sisiliaan. Arkiston järjestämisessä on hommaa, vaikka viikon jokaiseksi päiväksi.

Olen myös italialaisille Helsingin auktorisoitu opas ja Suomen kiertomatkojen matkanjohtaja. Yleensä työskentelen Helsingissä ja Järvi-Suomessa italialaisten ryhmien kanssa kesäkuusta elokuun loppuun saakka ja talvisin Lapissa. Koronavirus on verottanut myös tulevan kesän keikkoja. Muutamia peruutuksia on tullut Helsinki-keikoille.

Italiassa ennustetaan, että turismi tulee kokemaan täyden mullistuksen. Todennäköisesti turismia elvyttämään kehitetään hallituksen toimesta alennuskuponki, jolla pyritään pönkittämään italialaisten matkustusta oman maan rajojen sisäpuolella.

Agentit, jotka yleensä välittävät minulle keikkoja, ovat lomauttaneet toimistoväen, osa tekee töitä kotoa käsin. Melkoisen hiljaista on. Surullista katseltavaa on tässä lähellä, todella suuren yksityisen bussifirman parkkipaikalla. Busseja on parkissa niin paljon, että itse parkkipaikka ei riitä, vaan korkeatasoisia GT- busseja on tienvieruksilla odottamassa parempia aikoja.

Riminin seutu herää yleensä uuteen sesonkiin pääsiäisenä. Silloin eletään kesän kenraaliharjoitukset. Väkeä on hotellit, ravintolat ja rannat pullollaan.

Pääsiäinen meni, hotellit ja ravintolat olivat kiinni. Upealla, kilometrien pituisella hiekkarannalla ei saanut, eikä saa liikkua. Keväisin muutenkin Riminin seudun hotellit täyttyvät eläkeläisistä ja koululaisryhmistä. Tämän kevään aikana kaikki ovat pysyneet kotona. #iorestoacasa = minä olen kotona tai #andratuttobene = kaikki menee lopulta hyvin. Nämä ovat italialaisia iskulauseita koronaviruksen päihittämiselle. Tietyissä tilanteissa italialaisten tottelevaisuus yllättää.

Italian kevät etenee erikoisissa jaksoissa. Pääsiäisviikolla oli melkein helle ja viikko sen jälkeen, voimakkaan tuulen myötä lämpötila laski taas alle 10 astetta. Kylvetyt pellot antavat väriä, joku maanviljelijä on jo ehtinyt niittää ensimmäiset rehut karjalleen. Siitepöly aiheuttaa lievää allergiaa, parempi välttää puutarhassa oleilua päivän lämpöisimpinä hetkinä.

Ihmeellistä on herätä joka aamu samassa osoitteessa. Kiertomatkoihin erikoistuneena oppaana tilanne on outo.

Osa tästä kirjoituksesta on julkaistu 17.04.2020 Ikkunapaikka-nimisessä, matkailun ammattilaisille tarkoitetussa sivustossa, hieman eri kuvilla varustettuna. Tässä linkki siihen: https://ikkunapaikka.fi/maarit-kerojarvi-italiassa-italialaisperheen-piknik-synnytyssairaalassa/?fbclid=IwAR2trfgbOk5rb66r5VpMJsIFnv_5JnWDg7cUIx0hU6KhyNlbNkoRXLG7n7Q

Teksti ja kuvat: Maarit Kerojarvi – ItalianOpas

 

Sairaalakokemuksia Italiassa

Mamma mia! Minusta tuli ensimmäistä kertaa isoäiti, ”nonna” 23.02.2020 klo 02.00. Pakko kertoa mitä tapahtui synnytyssalin odotustilassa. Synnytyssaleja on viisi Riminin sairaalassa.

Odotustilassa on viisi lamppuparia, jokaiselle synnytyssalille omansa, niissä oli vaaleanpunainen ja vaaleansininen merkki. Kun vauva syntyy, omaiset saivat tiedon vauvan sukupuolesta tämän lampun avulla.

Omaisille tarkoitettu odotustila oli suhteellisen pieni, ehkä 30 neliötä. Tuoleja oli ehkä 20. Äkkiä ynnättynä 5 tuolia jokaisen synnyttäjän omaisille. Yksi Etelä-italialainen perhe oli levittäytynyt kymmenen tuolin alueelle ja piti sellaista meteliä, että vastasyntyneiden vauvojen ja synnyttävien äitien tuskaiset huudot eivät kuuluneet ollenkaan. Joku pötkötti varaten 3 tuolia, joku kävi tilaamassa pizzat lähipizzeriasta ja näin koko porukka aterioi äänekkäästi, kädet pizzanpalasista öljyisinä, sairaalan ”hartaudesta” ja toisten ”odottavien” omaisten jännityksestä välittämättä. 

Kaiken huipuksi, tämän poppoon ”synnyttäjä” oli samassa huoneessa tyttäreni kanssa. Onneksi heidän vauvansa syntyi viitisen tuntia aikaisemmin kuin meidän perheemme uusi tulokas. Meteli loppui samalla kun em porukan vauva ja hänen äitinsä tulivat ulos synnytyssalista kätilön saattamana. Kello taisi olla noin 23.00. Kätilö sanoi, että vain yksi perheenjäsen saa mennä saattamaan huoneeseen. Eikä mitä… muutama minuutti oli kulunut kun kätilö palasi synnytyssaliin auttamaan toisia potilaita, eli heti kun silmä vältti ja aikataulusta huolimatta, koko suku ”valui” osastolle ihailemaan vasta syntynyttä vauvaa.

Sala Zaffiron valo syttyi tasan klo 2.00. Tyttäreni ja lapsenlapseni Camilla, Italiassa kun on tapana antaa vauvalle nimi heti, saatettiin ulos synnytyssalista klo 5.00. Ensitapaaminen oli ikimuistettava. Kannatti valvoa ja odottaa. Vauvan isä oli mukana synnytyksessä. Tyttäreni kertoi minulle seuraavana päivänä siitä kun hänet saatettiin samaan huoneeseen, jossa oli viettänyt pari synnytystä edeltävää vuorokautta ja jossa oli yhteensä kolme sänkyä, niin hän näki, että yhdessä sängyssä nukkuikin kaksi ihmistä! Kyseessä oli aikaisemmin kuvaamani synnyttäjä ja yksi hänen omaisistaan, jotka pötköttivät siinä rintarinnan. Tyttäreni avomies vietti myös kaikki yöt sairaalassa tyttäreni ja pienen vauvelin vierellä, niin kuin Italiassa on tapana, mutta ei tietenkään sairaalan sängyssä nukkuen! Minä kävin päivisin kahdesti niin, että vauvan isä pääsi syömään ja lepäämään.

Koronavirus oli kaikkien huulilla.  23.02., Camillan syntymäpäivänä, tuli osaston oveen lappu että vierailijoiden on käytettävä hengitysnaamiota. Viimeisenä sairaalapäivänä saimme kuulla, että myös Riminin sairaalassa oli yksi koronavirustapaus. Vierailuajat poistettiin välittömästi ja sallittiin vain yhden lähiomaisen läsnäolo kerrallaan. Osastojen ovet olivat lukossa ja ovikellon avulla tarkastettiin kuka oli tulossa. Ylimääräisiä ei päästetty sisälle.

Minulla on kaksi aikuista lasta. Toinen heistä syntyi Suomessa ja toinen Italiassa. Molemmilla on sama italialainen isä. Ikäeroa lapsillani on 14 kuukautta. Minulta kysytään silloin tällöin, että kummassa maassa oli parempi synnyttää? En osaa sanoa. Suomessa synnytyssairaalassa oloa helpottaa se, että ei tarvitse miettiä vaatetusta, eikä paljon muutakaan, kun taas Italiassa, jokainen menee omilla vaatteillaan sairaalaan ja käyttää omia vaatteitaan koko sairaalassaoloajan. Muistan, että minulla oli ongelmia Italian sairaalassa ensimmäisenä päivinä, sillä en ollut osannut varustautua oikealla tavalla. Minulla ei ollut ruokailuvälineitä, eikä juotavaa. Jokaisen potilaan on vietävä mukanaan vaatteet, ruokailuvälineet ja juotava, oli se sitten vettä tai viiniä. Muistan, että ruoka Italian sairaalassa oli todella hyvää. Se mikä ei ollut kivaa, oli omaisten läsnäolo 24h/vrk. Suomessa minulla oli yhden hengen huone ja sain tyttäreni huoneeseen heti. Italiassa olin kuuden (6) potilaan/sängyn huoneessa. Jokaisen sängyn vierellä oli omainen (paitsi minulla).

Italian sairaaloista on perheellämme kokemusta enemmänkin. Molemmat lapseni ovat olleet useammissakin leikkauksissa. Aina on mennyt todella hyvin, vaikka on ollut kyse isommistakin operaatioista. Se mikä mielestäni on hyvä, on se, että jokainen sairaala on erikoistunut johonkin. Lähellämme, noin 15 km:n säteellä on 3 isoa sairaalaa (Cattolica, Riccione, Rimini), mutta vain yhdessä voi synnyttää. Toinen on keskittynyt ortopediaan, kolmas kardiologiaan jne. Jos mennään 30 km:n päähän Cesenaan, niin siellä on koko Italian tasolla huippuluokkaa oleva sairaala ”Bufalini”, jossa molemmat lapseni on leikattu.

Italiassa on kaikilla omalääkäri, joka on monesti yleislääkäri. Jokainen valitsee itse lääkärinsä ja jos ei suju, niin lääkärin voi vaihtaa. Omalääkäri passittaa erikoislääkärin käynnille, eikä juuri koskaan ryhdy tutkimaan potilasta, jos on jostain erityisosaamisesta kyse. Omalääkärin tehtävä on tuntea potilaan terveydellinen tila niin, että osaa neuvoa ja ohjata tarvittaessa kokeisiin ja sen jälkeen ortopedille, sydänlääkärille, ihotautilääkärille tai yleensäkin alan ammattilaiselle tarpeen mukaan.

Lapsille ei ole neuvolaa, mutta omalääkärinä on alan erikoisasiantuntija, pediatri, lastenlääkäri.

Kuvat ja teksti: Maarit Kerojarvi

Kippistetään uudelle vuodelle

Italia yhdistyi poliittisesti ja hallinnollisesti vuonna 1861, mutta italialaisia ei ole vieläkään saatu yhtenäiseksi kansaksi. Tämä asia askarrutti mieltäni heti kun tulin Italiaan 80-luvun alussa. Huomasin, että pohjoisen ja etelän välillä on syvä kuilu. Pohjois-italialaiset haukkuvat etelä-italialaisia ”terrone” -nimellä (= juntti) ja etelä-italialaiset haukkuvat pohjois-italialaisia nimellä ”polentoni” (=polenta-maissipuuron syöjät).

Tilanne ei ole juurikaan muuttunut näiden melkein 40 vuoden aikana. Edelleenkin on havaittavissa syrjintää jos esimerkiksi etelä-italialainen on kiinnostunut vuokraamaan asunnon itselleen Pohjois-Italiasta, niin asunnon omistaja saattaa sanoa ei ainoastaan sen vuoksi, että kysyjä on etelästä.

Teen töitä koko Italiassa. Ero on suuri etelän ja pohjoisen välillä, mutta ei minua enää haittaa tämä yleinen rasismi, olen oppinut elämään sen kanssa ja toisaalta itse totean, että Italia on silti ja kaikesta huolimatta ihanan originelli maa etelästä pohjoiseen.

Nyt kun uudenvuoden aatto lähestyy, televisiossa puhutaan juhlapöydän tarjoiluista ja juomista. Kaikkialla kippistellään, mutta mikä on juoman nimi? Italia on Euroopan määrällisesti suurin viinintuottajamaa ja maineikkaimpien viinien tuotantoalueet ovat: Toscana, Veneto, Piemonte ja Trentino Alto Adige.

Jos asut Venetossa, todennäköisesti kippistelet Proseccolla, jos taas olet Piemontessa, niin ehkäpä lasissasi on Asti Spumantea. Maineikas kupliva juoma on myös Franciacorta ja sen tuotantoalue on Lombardiassa. Itse kippistän Proseccolla.

Prosecco on päässyt maailmanmaineeseen. Jopa sen viljelyalueet lisättiin Unescon maailmanperintölistaan vuonna 2019. Prosecco on yksi osa Spritz-muotijuomasta, toinen alkoholipitoinen juoma siinä on Aperol, sekin italialainen ja sekin Veneton maakunnasta, tarkemmin Padovasta.

Luin artikkelin jossa käsiteltiin Italian kuplivia viinejä ja siinä puhuttiin Lambruscosta, jota Italiassa on kaupoissa vain punaisena. Tiedän, että Alko myy sitä myös valkoisena. Se on Emilia Romagnan maakunnasta ja sitä pidetään opiskelijoiden suosiossa olevana, olueen verrattavana juomana. Se on edullista ja alkoholipitoisuudeltaankin miedompaa kuin moni muu viini.

Hyvää uutta vuotta kaikille! Buon Anno 2020! Cincin!

Teksti ja kuvat: Maarit Kerojarvi 

 

Sardiinit

Sardiinit, Italian äärioikeistoa vastustava liike esittäytyi noin kuukausi sitten Bolognassa.

Matteo Salvini, Pohjoisen liiton (oikeisto) keulahahmo vuodesta 2013, oli järjestämässä poliittista tapahtumaa Bolognassa 14.11.2019 päämääränä saada kansa äänestämään Lucia Borgonzoni nimistä puolueensa edustajaa tulevissa maakuntavaaleissa.  Tapahtumapaikaksi oli valittu urheiluhalli johon mahtuu 5.750 ihmistä.

Sardiini-liike järjesti oman tapahtuman Bolognan Piazza Maggiore -aukiolle kaupungin keskustaan ja sen nimi oli Le Sardine 6.000. Tarkoituksena oli saada paikalle enemmän väkeä, kuin Pohjoisen liiton järjestämään tapahtumaan olisi edes mahtunut. He onnistuivat siinä, sillä Piazza Maggiorelle tuli noin 12.000 ihmistä. Sardiini-liike kokoontui myöhemmin myös Modenan Piazza Grandelle (Unescon maailmanperintökohde).

Sardiini- liikkeen perustajat (neljä nuorta bolognalaista kaveria: leader Mattia Santori) ovat itsekin ihmeissään kun ovat saaneet niin hurjan kannatuksen. Neljän kaveruksen perimmäinen ajatus on saada oikeiston kiihkomieliset kuumakallet Italian nykyisessä politiikassa tajuamaan, että Sardiinit toivovat päättäjiltä hillitympää, keskustelevaa ja rauhaisaa poliittista asennetta. 

Nimi sardiini kuvaa liikkeen toivomusta täyttää piazzat aivan kuin sardiinit purkissa. Toisaalta sardiinien liikkumisen vapaus suuressa meressä kuvastaa liikkeen ideologiaa ”maailmassa on tilaa kaikille” ja se, että sardiinit liikkuvat suurina joukkoina.

Sardiini-liike ei ainakaan vielä halua ryhtyä poliittiseksi puolueeksi, vaan pyrkimyksenä on tuoda julki se, että sen kannattajat ovat väsyneitä huutamiseen ja pyrkyreihin, jotka ovat kiinnostuneita politiikasta vain hyötymielessä. Tänään 15.joulukuuta 2019 Sardiini-liikkeellä on kokous Roomassa. Kokouksessa tullaan päättämään minkälaisessa muodossa heidän toimintansa tulee jatkumaan.

Sardiini-liike syyttää politiikkoja valheellisista lupauksista ja siitä, että he ovat huutamalla saaneet äänestäjien päät sekaisin ja äänet itselleen.

Sardiini-liikkeen edustajat haluavat päättäjiksi henkilöitä, jotka osaavat ajatella ensin kansan tarpeita ja vasta sitten omiaan. Tämä quartetto on todella vakuuttava ja osaa pukea sanoiksi omat ajatuksensa. Sanovat myös nykyisille päättäjille että: ”Olette päättäjän asemassa ja puhutte ja huudatte, mutta meillä on oikeus päättää kuuntelemmeko huutojanne”.

Sardiini-liikkeen jäsenet ovat: ”tavallisia ihmisiä, jotka haluavat elää omaa rauhaisaa arkeaan ja jotka tekevät parhaansa työssään ja osallistuvat kykyjensä mukaan vapaaehtoistoimintaan ja jotka harrastavat urheilua vapaa-aikanaan”. He eivät siedä minkäänlaista väkivaltaa!

15.joulukuuta ”Le Sardine” järjesti tapaamisen Piazza San Giovanni in Laterano -aukiolla, samalla aukiolla, jossa pidetään vuosittain vappu-konsertti.  Paikalla oli 100.000 ihmistä.

Teksti ja kuvat: Maarit Kerojarvi

Toscanini ja Sibelius

Työssäni mietin usein eri historian tapahtumien liittymistä toisiinsa. Menneisyyden maineikkaista hoveista, valtataisteluista ja tärkeiden sukujen välisistä naimakaupoista on kiva kertoa retkillä.

Eurooppaa vähänkin kiertäneet ovat matkoillaan varmasti saaneet kuulla Habsburgin suvun värikkäästä historiasta.

Olen erityisen kiinnostunut historian henkilöistä ihmisinä, heidän mahdollisista suhteistaan toisiin historian merkkihenkilöihin. Minua kiinnostaa tietää kuka eli samaan aikaan kenenkin kanssa ja tunsivatko he toisensa. Yksi hyvä esimerkki on Antonio Vivaldi (1678-1741) ja Tommaso Albinoni (1671-1751), he olivat aikalaisia. Molemmat olivat syntyjään venetsialaisia ja he oikeasti tunsivat toisensa. Toinen hyvä esimerkki on tv-sarjoistakin tutut renessanssin henkilöt kuten Leonardo da Vinci (1452-1519) ja Michelangelo (1475-1564). He tunsivat toisensa, mutta eivät olleet ystäviä.

Nykyisin olen kiertomatkoihin erikoistunut opas ja työkenttäni on Italia ja Suomi, joskus Norja ja Sveitsi (ehkä Itävaltakin ja kenties Tanska ja Ruotsi). Puhun matkoillani maahan liittyvistä aiheista laidasta laitaan. Italiassa kerron suomalaisille ryhmilleni muiden asioiden muassa Giuseppe Verdistä henkilönä ja säveltäjänä, mutta myös siitä ajasta jonka Verdi onnistuneesti kuvasi nuoteillaan. Italian yhdistymistaistelut, itävaltalaisten miehitys pohjoisessa sotamarsalkka Radetzkyn johdolla ja vihdoin uuden valtion syntyminen.

Italialaiset saavat Suomen kiertomatkoilla kuulla Jean Sibeliuksen musiikin ohella hänen elämästään. Sibelius vei sävellyksillään maailmalle itsenäistyvän Suomen sisukkuutta ja herkkyyttä kuvaavaa musiikkia, jonka siivin maineikkaimmat kapellimestarit johtivat maailman suurimmissa teattereissa intohimoisesti orkesterejaan. Yksi ylitse muiden, Arturo Toscanini! 

Löysin netistä videon, jossa Toscaninin johtama orkesteri soittaa Sibeliuksen Finlandian. Lopputulos on FANTASTICO! Esityksestä kuulee kuinka Sibeliuksen nuottien viestimä paatos ja välimeren eloisa temperamentti yhtyvät loistavasti toisiinsa loistavasti. Sibelius (1865-1957) ja Toscanini (1867-1957) olivat aikalaisia. Herää kysymys, mahtoivatko nämä kaksi maailmankuulua maestroa tuntea toisensa myös henkilökohtaisesti?

Keväällä 2017 La Scala teatterissa Milanossa oli tunteisiin vetoava, suorastaan liikuttava näyttely Arturo Toscaninista. Hän on aina kiinnostanut ja kiehtonut minua henkilönä. Käyn usein Parmassa, hänen synnyinkaupungissaan suomalaisten ryhmien kanssa. Olen muutaman kerran päässyt käymään hänen kotimuseossaan http://www.museotoscanini.it. Parmassa on kertomista enemmänkin. Kaupunkiin liittyy useamman maailmankuulun henkilön mielenkiintoinen historia: Giuseppe Verdi (1813-1901), Arturo Toscanini ja Giovannino Guareschi (1908-1968).

Lisää Sibeliuksesta: https://helsinkiopas.wordpress.com/2015/01/08/sibelius-150-ateneumin-nayttely/ ja https://helsinkiopas.wordpress.com/2015/08/01/ainola/

Teksti ja kuvat: Maarit Kerojärvi

 

Riccione

RICCIONE ON…Riccione on elegantti, toimiva, nuorekas, ylellinen, edullinen, vihreä ja vehreä, koko perheen lomakaupunki, mutta myös tehokas, busineksen tekoon inspiroiva kokouskaupunki. Siistiä shoppailua, tyylikkäitä kauppoja, perjantaiset markkinat, hulvattoman ihania putiikkeja, hepeneitä ja hulmuavia helmoja.

Hyvätasoiset hotellit, palvelualttius, hyvä ruoka ja isot määrät herkullisia ruokapaikkoja osteria, trattoria, pizzeria, ristorante, on mistä valita! http://www.riccione.it -linkistä lisää.

LA DOLCE VITA!  Makea elämä. Federico Fellini, maailmankuulu (jo edesmennyt) elokuvaohjaaja syntyi näissä maisemissa. Riccione on ennen muuta italialaisten lomakaupunki. Riccione on nautinnollinen aperitivo ystävien kera tai  maukas ja virkistävä ”gelato a passeggio”.  Olemme itsekin hulluina Riccioneen 🙂

Teksti ja kuvat: Maarit Kerojärvi (muutama kuva Merja Kerojärvi) 

Ravenna ja sen mosaiikit

Ravenna sijaitsee Emilia Romagnassa Italiassa. Ravenna tunnetaan bysanttilaisista mosaiikeistaan ja ne kuuluvat Unescon maailmanperintöluetteloon.

Mosaiikkiperinne elää edelleen Ravennassa. Kaupungissa on Accademia di Belle Arti di Ravenna ja Istituto Statale d’Arte per il Mosaico, jotka molemmat antavat alan opetusta.

Helsingissä on mahdollista ihailla Ravennan 50-luvun mosaiikkitaiteilijoiden työtä Ateneumin kahvila-ravintola Tablossa. Seinällä on suurikokoinen ravennalaisten opiskelijoiden tekemä mosaiikkiteos ja se on tehty perinteisellä tavalla. Kyseessä on kopio Ravennan vuonna 547 käyttöön vihityn San Vitalen kirkon alkuperäisestä mosaiikkityöstä ja se esittää keisarinna Teodoraa, Itä-Rooman keisarin Justinianon puolisoa joka hallitsi vuosina 527-565, jolloin Bysantti oli laajimmillaan .

Kuvat ja teksti: Maarit Kerojarvi 

Riminin maaseutu

Riminin maaseudulla Italiassa, tarkemmin sanottuna noin 5 km Riccionesta, loppukevät on energiaa puhtaimmillaan. Viljelmien eri vihreän sävyt loistavat kirkkaina. Matalimmatkin kasvit tavoittelevat lämmittäviä auringonsäteitä saaden niistä kasvuvoimaa. Viiniköynnökset versoavat uusia kiemuraisia oksiaan. Tuore sipuli tuoksuu ilmassa. Fenkolin hennot, tillimäiset varret tanssivat keväisessä tuulessa.Taustalla Adrianmeri. Italian kesä alkaa vuodesta riippuen 20-22.6. kalenterin mukaisesti kesäpäivänseisauksen myötä.

Teksti ja kuvat: Maarit Kerojärvi